Keskeneräisyyden tyyssijassa ei tekeminen lopu

Uppdaterat

29.8.2010 kl. 12.43

Publicerad

28.8.2010 kl. 21.20

Valtava urakka on sekä takana että edessä, mutta tämä ei Kippolan pariskuntaa  haittaa.

- Ei tästä tarvitse valmista tulla. Tämä on keskeneräisyyden tyyssija, luonnehtii Ilkka hymyillen.

Kippolat ostivat Myllykylän kartanon vuonna 2001. Alkujaan suuresta tilasta siirtyi kaupan mukana maata 4,5 hehtaaria. Aiemmin pariskunta asui Helsingin Tapanilassa. Rintamamiestaloa remontoidessa sai hieman esimakua nykyiseen projektiin. Kun lapset kasvoivat aikuisiksi, halu maalle muuttoon kasvoi.
Anna-Kaarina toimii Kouvolan taidemuseon amanuenssina ja kulkee päivittäin töihin Kouvolaan. Ilkka starttaa aamuisin kohti Helsinkiä, jossa hän työskentelee Kansallisessa Audiovisualisessa arkistossa kotimaisen elokuvan tutkijana. Vapaa-aika kuluu tiiviisti tilaa kunnostaessa.

1750-luvulta peräisin oleva päärakennus edustaa karoliinista pohjakaavaa. Päärakennuksen sisätilat ovat edelleen ostohetken kunnossa. Ulkovuoraus on entisöity oman tilan puista sahatuista laudoista ja punamullattu. Ikkunanpuitteet valmistettiin vanhan mallin mukaan vuosina 2006-2007.

- Muovia ei onneksi sisällä ole käytetty. Tapettikerroksista on löytynyt 1800-luvun tapettia ja vanhoja sanomalehtiä, he kertovat.

Sisätilojen kunnostuksen he aikovat aloittaa keittiöstä. Nykyisessä eteisessä on aiemmin ollut valtavan suuri leivinuuni. Nyt paikalla on wc ja sauna. Keittiössä on nostettava kaikki lattialankut ylös ja myös alin hirsi täytyy vaihtaa. Matalahkot ovisyvennykset kertovat pitkästä historiasta. Keittiön ovi on ns. renessanssiovi, jossa on alkuperäiset 1700-luvun saranatkin jäljellä.

Salissa on rauhallinen tunnelma, jossa eri aikakauden huonekalut, taide ja esineet näyttävät ikäeroista huolimatta kuuluvan yhteen.

- Haluamme, että eri kerrokset näkyvät. Pyrimme, että värimaailma olisi sama, vaikka ikäeroa esineillä olisi sata vuotta, kuvailee Anna-Kaarina.
Myös esineisiin liittyvät tarinat ovat tärkeitä. Seinällä on Anna-Kaarinan äidin tekemä ryijy itse värjätyistä langoista. Ryijy valmistui Anna-Kaarinan syntymävuonna. Ilkan isän peruina on taidetta monelta tunnetulta ja tuntemattomammaltakin taiteilijalta. Seiniltä löytyy mm. Ina Collianderia ja Simo Hannulaa.

Ympäristön restaurointia

Tilan pihapiirin halkova tie on Suuren rantatien ainoa säilynyt hiekkatieosuus. Tilaan kuuluu päärakennuksen lisäksi vuonna 1900 rakennettu iso kivinavetta, 1800-luvun suuri aitta, vanha kivikellari sekä pajarakennus. Pajarakennuksen kerrotaan olleen jo 1600-luvun puolella ns. hollitupana, joka palveli matkustavaisia. Pajaa kunnostettiin museoviraston tuella vuosina 2005-2008.

Vanhan tilan rakennusten kunnostamisen lisäksi kaupan  mukana tuli paljon ”luontovelvoitetta”. Tilaan kuuluu lampi ja myllyjen pohjat ja jäljellä olevat mylly- ja patorakenteet. Myllykiviä on 1700-luvulta saakka. 1700-luvulla tilalla toimi sekä ruis- että vehnämyllyt ja viinanpolttimo.

- Vähän pelotti, koska tällaisesta meillä ei ollut aiemmin kokemusta. Mietimme, että mitä jos pato hajoaa ja Tesjoki vyöryy, nauraa Anna-Kaarina.

Pihalla on vanhaa kasvistoa, kuten tienvarsilla perinteisesti kasvanutta käenkaalia ja ketoneilikkaa. Jalavametsän on seudulla liikkunut Ehrensvärdkin todennäköisesti kohdannut. Kriikunat ovat levinneet liki metsäksi asti.

Pihalta on tehty löytöjä kivikaudeltakin, ja paljon historiallista aineistoa.

- Asujamiston historia iskee vastaan kun iskee lapion maahan. Pajanauloista ei enää jaksa innostua, kuvailee Ilkka Kippola.

Lammasharrastus antoi ja  otti

Lammasharrastus, etenkin ruskean, mutta myös mustan suomenlampaan, on kiehtonut perhettä pitkään. Oitissa vapaa-ajan paikassa heillä oli kaksi lammasta, jotka piti viedä syksyn tullen teuraaksi. Teurasauton sijaan lampaat vietiin Falkullan kotieläintilalle.

- Meiltä kysyttiin, emmekö teetä karitsoja ja pian meillä olikin 10 lampaan lauma.

Anna-Kaarina kävi Palmeniassa lammastilakoulutuksen ajatuksena vaikuttaa alkuperäisrotujen geeniperimän vaalimiseen. Kymmenen vuoden emolinjojen kehittäminen antoi rodulle uutta potkua. Kun lammasharrastus lopetettiin, löytyi työlle onneksi jatkaja.

- Esteri-uuhi sai juuri viitoset, eli tiedämme, mitä lampaillemme kuuluu.

Suurimmillaan Myllykylän kivikkoisilla laitumilla Kippolat paimensivat sataakin lammasta 20 emon uuhikiintiöllä.

- Mennyt kevät oli ensimmäinen ilman karitsointia ja tuntui, kuin jotain puuttuisi.

Lammastilan pito kokopäivätöiden ohella kävi liian raskaaksi. Myös EU-byrokratia kävi vuosi vuodelta kohtuuttomammaksi. Unelma riippumattomasta lammastilasta, joka elää myös ympäristöä vaalien, on nykysäännöin vaikea toteuttaa.

- Olemme valtion ja kunnan virkamiehiä ja tuntuu, että pitääkin olla jotta pärjää lomakeviidakossa. EU tähtää tilakokojen suurentamiseen, jolloin byrokratia kasvaa koko ajan. Tämäkin tila on aiemmin ollut aina omavarainen. Ulkoa tarvittiin käytännössä vain suolaa, pariskunta pohtii.
Myllykylän kartano on kautta historiansa maatila ja kokonsa puolesta kartanluokkaa.

Vanhoja elokuvia

Loviisan Wanhat talot –tapahtumassa tila on ensimmäistä kertaa mukana ns. etäkohteena. Tila sijaitsee nykyisen 7-tien varrella, kolme kilometriä Tesjoen taajamasta Kotkaan päin. Kohde on oiva esimerkki ympäristön restauroinnista rakennusten korjaamisen lisäksi. Navetan ylisillä on tarkoitus näyttää tapahtuman aikana non-stoppina vanhoja paikallisfilmejä.

Auli Silmäri

MYLLYKYLÄN KARTANO

• Myllykylän, silloisen Kvarnbyn, kartanon historia alkaa jo 1500-1600 –luvulta, jolloin Ruotsin kruunu tarvitsi Suomesta ratsumiehiä käymiinsä sotiin. Kvarnbyn tila pystyi varustamaan ratsumiehen, ja siitä tuli ratsu- eli rusthollitila. 1600-luvun lopulla tila määrättiin pitämään ”hollia”, eli hevosta ja miestä, jotta kruunun posti saatiin kuljetettua eteenpäin.

• Maakirjakartassa tila on kuvattu ensimmäisen kerran vuonna 1650.

• 1700-luvulla tilalla toimi isompi ja pienempi jauhomylly sekä viiannpolttolaitos. David Starck kuvailee viinanpolttolaitosta vuonna 1761 näin: Vesi johdettiin pyörään suurta kourua pitkin ja tämä oli niin korkealla maantien yläpuolella, että vaunut ja rattaat kulkevat hyvin sen alitse.

• Tila toiminut myös kievarina.

• Omistajina on ollut mm. Boijen aatelissuku.
   
• Tilalla on 1900-luvulla tehty kasvihuoneviljelyä, turkistarhausta, kalankasvatusta ja viimeksi 1990-luvulla tilalla toimi kanala. Vielä 1920-luvulla tilan koko oli 65 hehtaaria ja se työllisti karjakon, sisäkön, rengin, puutarhurin ja lisäksi tarvittaessa muutaman muonamiehen.